Kirstin tarina

Oopperan ammattilainen kausityössä

Nuorena sain vankan ammattikoulutuksen käsityöalalle, jolla olen onnekseni työskennellyt koko urani ajan. Asuin aiemmin Ruotsissa ja Tanskassa pitkään, mutta palasin takaisin Suomeen perhesyistä ja perustin oman vaateliikkeeni. 1990-luvun lama iski omaankin yritykseeni, mutta en halunnut olla työttömyyden aikana iltaisin toimettomana, joten aloin tehdä työnhaun lomassa vapaaehtoistöitä. Lopulta juuri kyseisen vapaaehtoistyön kautta sain töitä Suomen Kansallisoopperasta vuonna 1997. Oopperasta en tiennyt mitään, mutta työ opetti nopeasti: ohjaajan sanaa ei kyseenalaistettu, laulajilla ja balettitanssijoilla oli sekuntiaikataulu puvustamossa, ja upea ohjelmisto vaati pikkutarkkaa työtä joskus yömyöhään asti.

Työni on olla koko ajan toisen iholla, ja puvustamani taiteilijat ovat useasti olleet avoimia täydellisyydentavoittelijoita, jotka luottavat pukijoihinsa kuin kiveen. Huumoria ei puvustamosta ja pukuhuoneista puuttunut, ja maailmantähtiä pääsin puvustamaan niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla.

ETRYyn liityin vuonna 2000 nähtyäni ETRYn ilmoituslehtisen Oopperan ilmoitustaululla. Olin kuitenkin ollut jo ammattiliitossa aiemminkin, mutta ETRY tuntui enemmän oikeammalta minulle. Aluksi en tajunnut osallistua ammattiyhdistyksen tapahtumiin, mutta pian toisen työkaverin liityttyä ETRYyn aloin myös käydä tapahtumissa.

ETRYn jäsenyys on ollut minulle tärkeä, sillä työpaikalla kaikki asiat eivät aina menneet sujuvasti ja taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti. Oopperan lakon aikana toimin lakkovahtina, jolloin ERTOn ja ETRYn tuki oli elintärkeää. Oopperassa työelämän perussäännöt muuttuivat kun siellä jouduttiin tekemään 2000-luvun alussa leikkauksia, jotka osuivat erityisesti kausityöläisiin ja freelancereihin. Työelämän kysymyksissä olen aina saanut ETRYstä ja ERTOsta erinomaista asiantuntevaa apua. Jouduin kuitenkin kaikesta huolimatta luopumaan rakkaasta työstäni 15 vuotta myöhemmin liikkumista rajoittavan sairauden vuoksi. Tällä hetkellä toimin omaishoitajana ja teen edelleen itselleni tärkeää vapaaehtoistyötä.

Jokaisen järki-ihminen pitää kuulua liittoon. Olen tehnyt innoissaan ja tyytyväisenä vapaaehtoistöitä, ja ETRYläisenäkin nautin erityisesti uusien jäsenten mentoroinnista ja heidän tutustuttamisestaan muihin jäseniin.