Leenan tarina

Kansainvälinen kulttuurin monitoimija

Voin sanoa olevani ikuinen opiskelija, jonka monipolvinen ura todistaa haluani tehdä mielenkiintoista työtä ihmisten parissa. Työurani alussa 1991 olin viestintätoimistossa äitiyslomansijaisena töissä laman aikaan. Tuoreena äitinä ja silmät sikkurassa pyysin työnantajaltani lomaa lapsen hampaiden puhkeamisen aikana sitä saamatta. Löysin lamasta huolimatta kuitenkin uuden työn toisesta tilitoimistosta, jonka työnantaja laittoi minulle työtarjouksen kirjallisena kotiin. Uusi työnantajani vetikin tarjouksen yhtäkkiä pois, koska hän oli haastatellut minut rekrytointifirman kautta. Olin kuitenkin ehtinyt jo irtisanoutua edellisestä työpaikastani, joten jäin täysin tyhjän päälle. Onneksi uusi työpaikka löytyi vähän ajan kuluttua, ja edellisistä ongelmista viisastuneena liityin sekä ammattiliittoon että kävin kolmiosaisen edunvalvontakurssin oppiakseni enemmän omista oikeuksistani työelämässä. Liiton jäsenyyden ja kurssien avulla minusta tuli yhdessä työpaikassa työsuojelun varavaltuutettu, jonka lisäksi olen hoitanut kollegoitteni edunvalvontaa ja hyvinvointia monessa paikassa.

Ehdin olla myös hotellialalla töissä hetken ennen kuin lähdin Helsingissä sijaitsevaan Etelä-Afrikan suurlähetystöön töihin juuri ennen maan ensimmäisiä demokraattisia vaaleja 1994. Aiemmasta työpaikastani ei kuitenkaan kuulunut ansaitsemaani loppupalkkaa, joten otin reippaasti yhteyttä ERTOon saadakseni tietää, miten minun pitäisi toimia. Ex-työnantajani keksi tekosyyn toisensa perään, joten ERTOn asiamies otti palkkaongelmani hoitaakseen ja löysi monta muutakin epäselvyyttä aiemmista palkanmaksuista. Maksamattomia palkkarahoja käytinkin sitten pyöreiden synttärijuhlieni järjestämiseen ystävilleni!

Halusin kuitenkin vielä oppia lisää ja laajentaa osaamistani, joten menin jatko-opiskelemaan matkailualaa ja tiedotusta sekä kansainvälisyyttä ja viestintää. Pääsin myös harjoittelijaksi radioon, jossa hyvin kielitaitoisena ohjelma-assistenttina hain uutisia ja tapahtumia eri puolilta maailmaa, koodasin radion kotisivuja sekä pidin huolta Suomen kuuluisimmista radioäänistä; törmäsinpä työpaikkakahvilan jonossa ajoittain myös Spede Pasaseen!

Kun minua kosiskeltiin töihin jopa kahteen eri paikkaan, huomasin, että silloinen työantajani oli määritellyt irtisanomisajan Suomen lakia pidemmäksi ilman suostumustani, joten jälleen otin yhteyttä ERTOon. Kuitenkin piakkoin, hautautuneena sijoitusalalla olevan työhuoneeni paperikasojen alle, tuumin, että mielekkäämpi työelämäkin olisi varmasti mahdollista. Uusi työpaikka piristi kummasti, mutta mukavasta työstä huolimatta äitiyslomailmoitukseni vei minulta mahdollisuuden muuttaa määräaikainen työsuhteeni vakituiseksi. Onneksi lyhyen työttömyysajan jälkeen kuitenkin pääsin Kirkkohallitukseen kanslistiksi henkilöstöpuolelle. Sijaisuudet ja toimet vaihtuivat Kirkkohallituksen sisällä, mutta yhtenä sysimustana ja sateisena marraskuisena iltana arkkusuosituskirjeitä kirjoittaessani jälleen tuumin, olenko oikealla alalla laisinkaan, koska veri veti taas oppimaan uutta. Levottomista jaloista huolimatta kahvitunneilla kollegoiden kanssa rentoutuminen ja nauraminen sekä äärettömän yhteen hiileen puhaltaminen kiireisinä aikoina olivat minulle elintärkeitä, ja näiltä 10 työvuodelta on minulle jäänyt monia hyviä ystäviä.

Ammattiliiton tuki, mutta myös yhteistapahtumat muiden jäsenten kanssa sekä ihanat ETRYn lomamökit pysyivät monien eri työpaikkojen aikana rinnallani ja antoivat hyvät raamit työelämälleni.

Kokemukset työelämässä ja ammattiliiton työelämäkoulutukset ovat jääneet tiukasti mieleeni, joten työelämän karikot on ollut helpompi välttää. Vuonna 2006 hain ja sainkin ETRYltä koulutusstipendin jatkokoulutusta varten, ja myöhemminkin vastaanotin erilaisista ammattiliiton opintorahastoista apua opintoihini. Yrittäjäkurssin, audiovisuaalisen viestinnän kurssin ja monien muiden elämänmuutosten jälkeen aloin tehdä kulttuurialan freelance-töitä muun muassa elokuva-avustajana ja puoliammattilaisnäyttelijänä: olin jo nuoresta alkaen kiinnostunut näyttelemisestä, ja teatteri ja näytteleminen ovat pysyneet työurani rinnalla tähän päivään saakka. Suosittelijoita löytyi jokaiselle sormelle, joten työt teatterialalla sekä itse aloittamani tapahtumayritys juhla- ja hääkonsulttina pitivät päiväni kiireisinä.

Vaikeita vuosia oli kuitenkin vielä edessä. ETRYstäkin irtisanouduin hetkeksi yrittäjyyteni vuoksi, mutta palasin muutaman kuukauden kuluttua takaisin huomattuani, kuinka tärkeä se minulle olikaan. Jouduin valitettavasti lopulta ajamaan yritykseni alas. Henkisesti tärkeitä kiinnekohtia olivat kerrat, jolloin pääsin lähtemään Dominikaaniseen tasavaltaan ja Namibiaan talkoomatkoille SASKin eli Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen seurassa: Namibiassa ERTOn lahjoittamat pellavapyyhkeet ojensin vallan itselleen Ambomaan kuninkaalle!

Etsittyäni omaa polkuani muutaman vuoden ajan lähdin taas opiskelemaan ja valmistuin vuonna 2014 kulttuurituottajaksi eli työhön, jota tajusin tehneeni nuoresta pitäen, mutta eri nimikkeillä. ETRYn työhyvinvointikoulutus helmikuussa 2014 sai minut tajuamaan, että omassa hyvinvoinnissani oli parannettavaa, jotta työelämässäkin jaksaisin paremmin. ERTO tuki minua taas kolmen kuukauden ammattikoulutuksessa, ja siitäkin sain taas työntöapua eteenpäin urallani, vaikka se koostuikin nyt monelta osin kulttuurialan projekti- ja pätkätöistä sekä nollatuntisopimuksista. Rakastettuja sivunäyttelijäntöitäkin minulle on siunaantunut, samoin apua tuottajakavereilta kuten Rimbo Salomaalta. Olen myös itse tukenut freelance-näyttelijöitä kameratöiden haussa. Syksyllä 2018 jatkan opintojani sekä kulttuurialojen töitä, ja pysyn ylpeänä ja kiitollisena ETRYläisenä myös tulevaisuudessa.